Uskon vakaasti, että (saamani) Herran sana on tosi, ja maailman tilanne tulee menemään vielä huonommin, kuin mitä sen koetaan nyt olevan.

Aika monen kanssa voi kadulla aloittaa keskustelun, joka ajautuu nopeasti siihen, että päivitellään yhtä kauhistuneeseen sävyyn, että kuinka maailma on sekaisin; on kamalat ajat; kaikki on hullusti.

Sitten tuleekin ilmi, että kuinka eri syyt ihmisillä voikaan olla päätyä tähän käsitykseen. Siihen tosin harvemmin ehditään, mutta olen yllätyksekseni tämän havainnut.

Pidin tarpeeksi tärkeänä tulla kirjoittamaan edes lyhyesti siitä, kuinka ihmisillä on sitten tapana näissä ongelmissaan käpertyä vihaan, kiukkuun ja katkeruuteen. Ne joskus ovatkin hyvin oikeutettuja tunteita; Herran kiivaus ei myöskään ole pikkujuttu, ja se kumpuaa aina vallitsevien tilanteiden oikeudenmukaisuuden puutteesta.

Kaikki vihaiset nuoret, petetyt ja satutetut lapset, raivostuneet aikuiset; kukaan ei ole niin vihainen vain huvikseen: jotain pahaa on tapahtunut.

Mutta syyllinen on helppo saada Jumalasta; jos siis ei oikeasti usko Jumalaan tai ei tunne Häntä.

Vihaisin ihminen kaikista vihaisista ihmisistä, ei voi olla niin vihainen pahantekijöille kuin mitä Herra on. Ja Hän tietää, kuinka paljon pahoja, kammottavia, iljettäviä tekoja inhottavat, pahansuovat ihmiset ovat kautta aikain tehneet. Toisilleen. Siinä on ehtinyt nähdä aika paljon pahaa.

Sitten meillä on kaikenlaisia temppeleitä kera ikoneiden (punaiseen ja siniseen puettuja kullattuja taidokkaasti tehtyjä jumalankuvia jotka eivät auta eivätkä elä), "rauha rauha, kaikki hyvin, ota öylätti ja viiniä niin kaikki on turvattu" -pappeja ja "Pyhä Maria" -hokemia (tässä kultissa vanhat Astarte/Diana/Isis -patsaat uudelleen nimettiin Mariaksi poliittisen ilmapiirin muuttuessa). Ateismikin on erään luokan uskonnollinen vakaumus. Nämä otetaan vastaan epätoivossa, henkisen epäkypsyyden ja nälkäkuoleman partaalla pikaruokana vain saadakseen tuta että sapuska oli myrkytettyä. Ja yritä siinä sitten selvitä.

Asiallisia ja hyvää tarkoittavia pappeja varmasti löytyy kaikista, tai ainakin melkein kaikista kirkoista. Kalin joukkiosta minun on vaikea sanoa, kuinka paljon jäsenillä on enää (jos joskus lapsena ehtikään olemaan ennen "värväystä") mitään hyvää sisällään; skientologian, okkultismin ja katolilaisuuden psykologisen sodan uhri-kierteestä uudelleen oppiminen voi olla myös hyvin... vaikeaa. Joistain kulteista lähteminen tapahtuu perinteisen noitapiirin tapaan vain kuoleman kautta, yhä näinä päivinä, länsimaissa. Mutta jopa saatananpalvojissa on, tai oli, joitakin ihmisiä, joiden alkuperäinen motivaatio omassa pyhässä sodassaan on ollut käsitys, että Jumala olisi kaiken pahan alku ja juuri (ja vasta "sankarin" kapinoidessa hyvä olisi ikäänkuin keksitty). Heissä siis saattaa kuitenkin asua vielä sisällään suhteellisen suoraselkäinen, oikeutta kaipaava ihminen. Ja samaan tapaan kuin kommunismin riveihin nuorena aivopesty saattaa havahtua aikuisena ei vastakkaiseen poliittiseen juoneen, vaan todellisuuteen joka on politiikan ja maallisen valtapelin tuolla puolen. Ja Saatanan Kirkko muuten on erittäin poliittinen taho.

Näin aikuisempana voin itsekin siunatusti todeta, että jokaisen, jonka tekisi mieli kysyä, "Miksi Jumala on niin paha että sallii kaiken tämän pahuuden", pitäisi ottaa ihan itse Raamattu käsiinsä ja ottaa selvää, mitä se Jumala on mieltä kaikesta siitä pahasta mitä ihmiset toisilleen tekevät. Ja sitten lukea jotain muuta kuin iltapäivä-pop-lehdistön propagandaa, opiskella syvällisyyttä Hollywoodilta (okkultistien hallitsemilta "pyhiltä kukkuloilta") ja olla nöyryyttämättä itseään sellaisilla vammauttamisohjelmoinneilla kuin Putous.

Kyllä, asiat kannattaa ottaa vakavammin, koska vain silloin tulee tehtyä asioita joiden jälkeen voisi edes katsoa peiliin ja sanoa että yritti. Mitä kukakin pitää sitten tärkeänä, ja kenelle tulee mikä tilaisuus eteen. (Mutta sen huomaa vain jos sitä etsii.)

Ollaan mekin katsottu "teeveetä" vielä, mutta aivan eri asenteella kuin ennen. Se täytyy tiedostaa, että kyse on aika monen "viihteentarjoajan" kohdalla kultista, ja jos puhutaan uskonnollisesta fanatismista.....
Se että teini tekee jokaisesta t-kirjaimesta ristin alaspäin, tai että kristitty kehtaa kiittää Jeesusta tai Jumalaa kun saa ruokaa pöytään, ei ole mitään verrattuna näiden omistautuneisuuteen, aikuisen vakavuudella.

Kun on lukenut, kun on kuullut... Jotain itsekin kokenut, mutta paljon pahemmista asioista kuullut... Meidät länsimaissa ja Suomessa on opetettu kauhistelemaan ja kiroamaan itseämme siitä, että tahdomme makeaa, että olemme syöneet keksin, tai jotain muuta yleensä suhteellisen jonninjoutavaa. Keho tarvitsee rasvaa sekä hiilaria, ongelma on vain että millaisessa muodossa ne otetaan ja kenen reseptillä. Samaan aikaan kyseenlaistamatta omaa toimintaansa tehdään arjessa asioita, joita on Raamatussa varoitettu tekemästä (kuten puolison, eli elämänsä tärkeimmän aikuisen pettäminen = selkäänpuukottaminen), ja mietitään katumusrituaaleja ja kuntovalmentajan moitteita tai tykkäyssaldoja. Prioriteetit, hoi! Vitsikkäänä puheenpartena mietitään, että mennäänkö kilistelemään viiniä Saatanan kanssa Helvettiin.

Ei.

Helvetti on Jumalan tuleva (ei vielä oleva) rangaistuslaitos sellaisille pahantekijöille, jotka on koeteltu ja koeteltu, ja jotka eivät vain lopeta pahantekoaan. Lukekaa ihmiset Raamattua, lukekaa ihmisten sotakampanjoista ja operaatioista niin ymmärrätte. Viisautta etsivä löytää.

Ja kun Herra pistää isot ja pienet pahikset kuriin jonain päivänä, lopettaa niiden pahanteon, se on kamala päivä kaikille, ja Hän itsekin on surupuvussa.

Ja ainut lohtu on, että Hän ei tee sitä kevyin mielin; ilakoiden; heppoisin perustein. Ja toisaalta, että sitten loppuu pahan edessä uhrina olo.

Toivokaamme itse kukin, niin totta kuin Herra elää, että me itse osaisimme kukin löytää sisäisen pahantekijämme (kyllä, jokaisessa meissä on) ja hävetä sitä, ennen kuin tekisimme jotain... liian pahaa. Tai osaisimme nopeammin muuttaa kulkusuuntaamme vähemmän tuhoisaan.

Häpeässä itsessäänhän ei ole mitään pahaa; se on oikeaan aikaan suuren hyvän työkalu, mutta pahaan käytettynä tappava.

Tutkikaamme itseämme ja tutkikaamme Jumalaa. Jotta emme vain istuisi tekemättä mitään tai ainakaan pahentaisi tilaa - oman tai läheistemme tai vaikutuspiirimme. Ja tulisi huijareiden höykyttämäksi tuhlaten ainutkertaisia tilaisuuksiamme.

Voisimme ainakin yrittää sillä vähäisellä ajalla ja jaksamisella tai huomiokyvyllämme mitä meillä on.

Ainoaksi kysymykseksi jää, kuinka kauan aikaa ja kuinka ahkerasti nämä erityisen "ovelina" tai "vapaina" tai jollain tasolla jopa "vastuullisina perinnön jatkajina" itseään pitävät tahot, jotka Herra salastakin näkee, malttavat kerätä hiiliä, eli lisää syyllisyyksiä päänsä päälle. Ja kasvattaa tuomionsa painoa.

Tai, kauanko Herra antaa sen jatkua. 

Siitä tulee kamalaa.

Kiitos ajastasi.
Milla