Sovitusnuken teosta ja minäkuvasta

Varoitus: tyttöjuttuja ja pitkää pyörimistä naistenvaatemuodin ongelmien ympärillä.

YouTubessa ("YT") on monta hauskaa ja hyödyllistä videota sovitusnuken teosta, olen huomannut. (Hyviä hakusanoja on esim "DIY" + "dress form" + "mannequin"..." custom-fit" + "pinnable dress form" )

Mainittakoon myös, että ihmettelen, onko tällainen, "tunnin seisomisesta pyörrytään" ihan normaalia historiallisessa mittakaavassa. Langattoman säteilyn lisääntyessä neurologiset ongelmat, motoriikka ja moni muu oire (kuten "tik") lisääntyy ihan nuorillakin, ja samanaikaisesti vain hyssytellään, että se on ihan normaalia että ihmiset vain ovat niin heikkoja. Ovatko? Aika hämmentävää. Ei ainakaan lapsuudessani varoitettu sellaisesta.

No, aloitetaanpas siitä nukesta. 

Liimapaperista tehdään ihan ensin vyötärölle tuki. Liimapaperi näet kuivuessaan kutistuu, ja ne osat joilla aloittaa, ehtii kutistua eniten; ja kiristämään kehoa eniten. Jos aloittaa keuhkojen päältä, tikahtuu; jos rakon päältä; noh.., ja jos rintojen päältä, ne jäävät nukelle todellisuutta pienemmiksi, ja jos hartioilta; tekee nukesta tarpeettoman kyyryn - ja se voi ehdottomasti vaikuttaa pelkästään nuken lopputuloksen ohella siihen, kuinka jaksaa seisoa.

Siis, supersankariasento; selkä suoraan, niska suoraan (Kuten Aleksanteritekniikka-kurssilla opetetaan; ei nenä pystyyn vaan takaraivo ylös!), hartiat taakse ja jalat hartian levyisesti. (Supersankariasentoonkin löytyi Tampereen työväenopistolta oma kurssinsa!)

Jos tässä vaiheessa hiiruloi lantiota ylös, rintoja alas ja vatsaa sisään näyttääkseen jotenkin laihemmalta, se tulee kostautumaan pahasti sekä sillä, että selkärangan nesteytys kuivuu nopeammin; kipeytyminen vauhdittuu, eikä vatsa jaksa kauaa asentoa; ja asennon ollessa osa arkea alkaa vatsasta kasvaa ns. rekkamies-möhö tukilihasten ja rasvan kerääntymisen ollessa huonosti aseteltuna. 

(Eräällä autolla huomasin, kun asentoa ei saanut eteenpäin, vaan vatsa ikäänkuin näytti olevan levossa selän takakenon takia, mutta oleellisten toimien kuten poljinten käyttö kuitenkin vaati vatsalihaksilta jatkuvaa hereilläoloa ja näin alkoi möhö kasvamaan...).

Jos päätä taas nostaa pelkästään, nostamalla kasvojaan, se vetää niskan kipeälle mutkalle ja rutistaa hartiat etukenoon. Tämä estää tiedonkulkua keholta aivoille, ja synnyttää tulehdustiloja ja pitkittää kiputiloja kroonistaen niitä.

Siis ei ole leikin asia se, että pääasia ei saa olla "hyvältä näyttämisen" tarve, koska hyvältä näyttäminen tulee vasta kun on heittänyt nämä "trendikkäät" eli ajanmukaiset, säännöstellyt pikaratkaisut hiiteen ja keskittyy siihen, miten olon saisi hyväksi ja asennon tukevaksi.

"Kuin lamppu, joka loistaa pyhäkön lampunjalassa,

niin kruunaavat kauniit kasvot sopusuhtaisen vartalon.

Kuin kultaiset pylväät hopeajalustalla

ovat kauniit sääret vakaiden nilkkojen päällä."

Sir 26:17-18

Huom; ei stilettojen kanssa keikkuen kummallisissa asennoissa nälkiintyneenä ja kylmissä vaatteissa.... Niin kummallista kuin se onkin, kohdan (koko luvun) ensikertaa lukiessani koin suuren valaistumisen ja arvojenmuutoksen risteyksen; ristiriidan meille maalatun maailman ja todellisuuden välillä (taas!). 

Todella mielenkiintoista, kuinka kummalliselta järkevät prioriteettijärjestykset voivatkaan tuntua! Ainakin, kun ajoitus on siihen oikea.

Siis, ensin asento kuntoon, pienellä vetristämisellä ja venyttämisellä, käsien heilutuksella niin että verenkierto tehostuu. Sitten tukeva asento suoristetulla selällä ja tasapainoisella pään asennolla.

Vesipullo kannattaa sijoittaa niin ettei siihen tarvitse kurkottaa, ja jos mahdollista, siinä olla pilli.
Ja jokin tuolin- tai ovenkarmi, kirjahylly, korkea pöytä; jotain josta voi ottaa tukea tarvittaessa nopeasti ja asennon muuttumatta.

Tämä voi tuntua kiireiselle mielelle jonninjoutavalta, mutten voi tarpeeksi painottaa sitä, kuinka sekä alkutoimet ihan vain nukenteon suorittamisen kannalta että nuken käytössä pitkälle tulevaisuuteen kantavat hedelmää. Jos nimittäin nukesta tulee vino tai kopio siitä ryhdistä jossa olet ankeimmimmillasi, teet aina sellaisia vaatteita, jossa olet ankeana - tai joudut nukenkäytön jälkeen näkemään tavattomasti vaivaa korjataksesi muutokset lopputulokseen. Joka vähän niin kuin tekee nuken arjenhelpoituksesta taas, arjen vaikeutusta ja sen olemassaolosta jonninjoutavaa.

Olen vuosikymmeniä eri syistä päätynyt itse ompelun sijasta ostamaan vaatteeni joko kaupoista tai kirpputoreilta, ja hermoromahdukseksi kutsutun ajanjakson aikana ja jälkeen varsinkin. Niin tietysti tekevät useimmat ihmiset, enkä voi ymmärtää miksei itseäni alituiseen arjessa hiertävästä asiasta valiteta enempää, nimittäin mittataulukoista ja kehonkuvista. Jokapäiväisistä arjen vaikeuttajista.

Olen ihmetellyt ja ihmetellyt, miten ysäritakit eivät vain mahdu kiinni rinnoista. Onko muka kyse siitä, että omani vain ovat suuret ja ihmeelliset, vai oltiinko silloin pienirintaisempia?

Ei.

Ovatko nykyajan beibet vitamiiniensa, treeniohjelmiensa ja erilaisten vaatteidensa kanssa vain muodokkaampia ja hehkeämpiä kuin edeltäjänsä?

Eivät.

Niillä on kyllä push-uppinsa, mutta niin oli viktoriaaneillakin. Niillä on legginsinsä muotoilemassa sääriä, mutta niin oli sukkahousuaikalaisillakin. Niillä on muotoilevat pikkuhousut leggareiden kanssa, mutta niin oli turnyyriväelläkin.

Ne liian pienet nahkatakit kirpparilla; ei niitä vain ole tarkoitettu laitettavaksi kiinni; ne on kaavoitettu jotta ryntäät saataisiin muhkeammaksi vyötärön ollessa tukevana korsetin kaltaisessa asemassa. Ja lantiohousut, ne saatanalliset lantiohousut..... Miksi käytän moista voimailmaisua? Koska, ne voidaan saada musiikkivideolla lämpimässä ympäristössa näyttämään hienoilta. Näiden ammattiheruttajien päällä, joiden elämä koostuu treeniohjelmista, ruokavalioista ja miellyttämisen opettelusta. Ja sitten kaikki kansalaisressukat! 

Pojat, jotka vaatii tytöiltä vastaavaa; ja tytöt jotka haluaa vastata tähän asetettuun standardiin.

Se vaan on sitten realiteetteja, että ihmiskeho tarvitsee rasvaa toimiakseen. Ja rasvan täytyy kerääntyä johonkin. Jos sen kerääntyminen estetään lantiolle, se kerääntyy vatsalle. Ja näitä naisia meillä nyt on kokonainen sukupolvi, jotka on nuorena kuvitelleet näyttävänsä hyvältä piukoissa lantiohousuissa. Ehkä joissain tapauksissa, kuvakulmissa ja asennoissa ovatkin näyttäneet hyviltä, mutta... Oliko sen arvoista. Ehkä oli. Mutta, jälkiviisauden perään huudellen: älkää enää rakkaat sisaret pitäkö niitä, AINAKAAN treenatessa tai, sovitusnukkea tehdessä! Ne vääntävät lantiota luonnottomaan asentoon, pienentävät takamusta ja vaikuttavat selän asentoon (negatiivisesti). Ja ne sellaiset liian matalat pikkuhousut; oletteko oikeasti katsoneet peilistä, minkälaiseksi ne tekevät alavatsan ja lantio-jalka -alueen?

Eräs sivuseikka sitten, joista olen jo kirjoittanut aiemmin usein, oli että kuinka lisäaineiden ja muun feikin syöminen käytännössä edeltää ns. vyötärölihavuuden, eli vararenkaan tuloa sillä, että suolisto ei kertakaikkisesti vain halua näitä asioita prosessoitavaksi, jolloin se käyttää kipeästi omaan toimintaansa ja muuhun tarvittavat arvokkaat rasvat koteloidakseen nämä luonnottomat myrkyt pois edestä - vyötärölle, lähinnä. 

Varsinkin, jos se on ainut paikka johon vaatteet sen sallivat. Niin että ei, se ei ole samantekevää mitä suuhunsa laittaa, eikä kaikki karkki ole vain jotain mystistä kulttuuriliitännäistä moraalikrapulaa varten kauhisteltavaa, vaan ne on asioita jotka hidastavat ja vaikeuttavat ihan omaa toimintaa. 

Varsinkin, kun koko hiivatin karkki- ja lisäaine-skandaali on keinotekoista kansan sairastuttamista. Eikä sitä häpeää saisi kantaa siksi, että  "sitten tyypistä tulee rasite kansanterveyspalveluille" - koska ei niillä kuitenkaan ole antaa apuja useaankaan vaivaan, kuin voivottelevat ja lähettävät kotiin, tai ehkä käskevät hankkia jotain joka antaa vain uusia ongelmia sivuoireiden myötä. Tai jos jotain apuja on, mahdollisesti ammattilaiset eivät joko itsekään tiedä, tai eivät syystä tai toisesta joko saa tai halua kertoa. Kuten aikalaistemme kärsimistä ydinlaskeumasairauksista, säteilyvaurioista, kemikaali- ja GMO-altistusten mutaatioista, hyönteis/lois-oireista tai järkyttävän yleisistä, mutta yhtä järkyttävän usein vähätellyistä ja/tai väärin diagnosoiduista bio-aseistettujen itiöiden ja bakteerien aiheuttamista sairauksista.

Ne tulehdukset ja kivut on ihan itse kannettava joka päivä omassa elämässä, jokaisella liikeradalla, jokaisessa toimessaan. Esim, pystyykö pyyhkimään omaa takamustaan jos ei kädet taivu tai jos taipuu kipu vie järjen, jne.

Meinaan että kannattaa kyseenalaistaa, että tekeekö mieli oikeasti hedelmää vai hedelmäesanssia - valkoista sokeria vai makeaa? Sinistä karkkia vai sinistä marjaa, kunnon leipää vai korvikehöttöä? Valkosipulia vaikutusten vai pelkän maun takia? Tarvitsetko rasvaa ja otat silti jotain joka toimii suolistossa aivan päinvastoin?  Yrittääkö keho kertoa että tarvitset jotain, mutta mainonnan mielikuvien ohjaamana tartut johonkin, joka muistuttaa sinnepäin, mutta oikeasti onkin vain huijaustuote joka myrkyttää...

On kylmä, ja käsi kurottaa siihen joka näyttää eniten pörröltä ja on ihanan värinen, mutta oikeasti viereisen tylsän värisen villapaidan sijasta tämä on muovia ja aiheuttaa sekä allergiaa, kylmän hien sekä vilustumisen...

Koska on tosi inhottavaa olla kivuissa. 

Ja pelkästään tämän käytöskuvion ajattelu omassa elämässä auttaa hahmottamaan tilanteita, joissa ehkä voisikin ohjata kättään eri pakettiin tai niihin pieniin suuriin päätöksiin juostessa arjen läpi...

Ja ehkä hyödyntämään lääkäreiden olemassaoloa sellaisiin tilanteisiin, joissa he pystyisivät auttamaan.

Pienistäsuurista päätöksistä pääsen vetämään sen asianyhteyden niihin vaatteisiin, tai tarkemmin, trendeihin.

Olen sekä saanut perintönä tai lahjoituksena että ostamalla joitakin ihania vintage- ja retro-vaatteita. Jotkut todella hyvälaatuisista materiaaleista, jotkut taas tavattoman taidokkaasti tehtyjä, vaikka materiaali onkin ollut jopa luotaantyöntävää. Pelkästään ompelijan tutkimuskohteena siis mielenkiintoisia tapauksia, ja jotkut ihan vain kylmässä Suomessa asuvana kipeästi kaivattuja. Yhtälaillahan sitä toisaalta muovivaatteita ne on kaupat tänäkin päivänä täynnä; pilliintymässä käytössä nopeammin tai vielä nopeammin; mikromuovittamassa samoja vesiä joista juomavedet kaupungeissa otetaan; hankaamassa partikkeleitaan iholle....

Mutta ne vaatteiden muodot!

Kasarijakuista on suhteellisen helppo ottaa olkatoppaukset pois. Jos siis aivot toimii senkään vertaa väsymykseltä, uupumukselta tai myrkytystilalta.
Ysäritakeista, jos löytäisi niin ison koon että se menisi kiinni, olisi suhteellisen helppo ottaa sisäänotot selästä jotta takki olisi käytännöllisen kokoinen.

Mutta mitäs hihat - kummassakin hihat ovat ihan mahdottomat: toisessa olkalinja niin pitkällä että se rajoittaa käden liikerataa huomattavasti; toisessa kainalo on niin pieni että verenkulku on estetty sen liikeradan kanssa.
Kutsun näitä perusorjan lievennetyiksi pakkopaidoiksi. 

Omatoimisuutta kaivataan, kun kuitenkin hyödynnetäviä elementtejä ja joitakin superihania yksityiskohtia on paljon.

Sitten ne retrot ja vintaget. Niiden vyötärölinjat, rintojen- ja lantionympärys on ihan kummallisissa paikoissa - enkä usko että kyse on siitä että minä olisin kummemmin pidempi, pidempiselkäinen tai muuten kummallinen, vaikka oman sukupolveni tytöt olivatkin muka ensimmäisiä joille piti alkaa tekemään jättiläisten kenkiä tai muka kummallisen pitkiä sukkahousuja tai housuja. Saman pituisia naisia on vanhempieni ikäluokassa useita, pidempiäkin ja komeampia. Samalla tavoin kuin nämä ysäritakit uhkeine avokauloineen, luulen että tässä "olette erikoisen pitkiä" -jupakassa on valheellisen mielistelyn, eli turhamaisuuteen ja itsetyytyväisyyteen manipuloinnin makua.

Ja se onkin onnistunut toisaalta hienosti; ensin lytättiin kunnolla, ja sitten liehakoidaan: nuoret naiset ottivat todistelun kannan selviytyäkseen jatkuvasta väheksynnästä ja pilkasta ja "alkoivat tyrkylle", ja myöhemmin oikeaan aikaan vapautettiin erinäisiä työkaluja näiden "tyrkkyjen" päästä ihan uudelle tasolle ammattimaisuudessa. Nyt nämä jumalattaret ovatkin liehakoijien manipuloinnin otteessa, ja eräs PSY-operaatio on saanut itsensä päätökseen ja seuraavaa voi vain arvailla. Kauhulla odottaen ja siskojen puolesta peläten. Näitä ihmisiä, niin kauniita ja voittamattomia kuin he näyttävätkin olevan - heitä käytetään hyväksi - eikä pelkästään johonkin sellaisiin mitättömyyksiin kuin aina lisää monistettavien rahayksiköiden tahkoamiseen, vaan muihin tarkoitusperiin. Ideologioihin; sosiaaliseen muokkaukseen; kansan ohjaukseen; poliittisiin vouhotuksiin; mielikuvamainontaan joka on myöhemmin käytettävissä hämmentävän suuriin valheisiin.

Kuinka moni tietää, että "pullantuoksuinen mummo" oli mainos, ei todellisuus josta tuli sanonta. Miksi ala-asteella ensimmäisiä lauluja joita opetellaan soittamaan jollain niin kaamealla laitoksella kuin nokkahuilu, on "Ostakaa makkaraa"?

Joo, joku voi ehkä soittaa nokkahuiluakin kauniisti.

Ja joo, makkaran ja nakkien teko saattaa liittyä kulttuurihistoriallisesti oleellisesti tämän hetkisen pääkaupunkimme Helsingin perustusaikoihin ja teollistumisen alkuun, sotakorvausten vuoksi perustettuihin tehtaisiin ja väestön maaltalähdön kautta koko yhteiskuntamme muovaantumiseen kohti mahdottomuuksia, sairastumista, uusavuttomuutta ja omavaraisuuden tuhoa.

Kun väki lähti tekemään työtä kaupunkiin, jossa ei ollut omaa ruoanvalmistusta, oli kova kriisi, kuinka ruokkia nämä ihmiset kaupungissa. Perheenjäsenet maalta joutuivat siis lähettämään kaupunkilaisille ruokaa - kuitenkin, maaltahan silloin puuttui sekin työntekijä. Kovilla varmasti oltiin, ja nakit havaittiin tehokkaiksi nälänpitäjiksi, hyvin säilyväksi ja kuljetettavaksi. Mutta mitäs kun maallaolevat ruoantuottajat aina vain vähenevät ja itseään ei-ruokkivat kansalaiset kaupungissa lisääntyvät... Siis rahaa, palkkaahan ei voi syödä; jonkun on oltava maalla tekemässä työt. Jos kukaan enää osaa, tai jos kenelläkään olisi työkaluja, tai jos edes uudessa, muokatussa ilmastossamme edes kasvaa kohta mitään. Robotit ja laboratoriot eivät ikinä voi korvata luonnollista luontoa ja maataloutta, vaikka kuinka yritettäisiin sellaista tulevaisuutta maalailla.

Ei kuitenkaan tässä sormeni osoita kansalaisiin, vaan eräisiin päättäjäryhmittymiin, jotka kohtelevat ihmisiä kuin muovailuvahanukkeja leegomaailmassa. Jotka muovaavat nopeutetussa tahdissa pikakulttuuria ("contemporary culture") ja vaativat ihmisiä pysymään mahdottomissa tahdeissa epärealistisin olettamuksin saavutuksista ja toiveista, puhumattakaan terveysolettamuksesta. Erilaisin tavoin tehdään maanviljelystä mahdotonta - siis ei vaikeaa, vaan mahdotonta, ja hiljalleen kaikesta muustakin. "Ei ole pakko", mutta kappas kun seuraavan tai sitä seuraavan kulman takana onkin pakko jotta jotain, koska valitsit aiemmin näin.

Kapulakielihän on suomennettuna harhaanjohtamista ja jopa usein varsinaista valehtelua.

Ne vaatteet, jotka trendin mukaan vääntävät joko kättä alas, hartiaa eteen, rintoja alas, niskaa kumaraan tai lantiota eteen - ne kaikki ovat osa järjestelmällistä sosiaalista muokkausta. Feministit olkoot hiljaa; vaikka useat muodin Isot Nimet ovatkin homoja sekä miehiä (eli, joku voisi kysyä, mitä he tietävät naisten kehoista tai tarpeista?), nämä IN:tkin hyvin mahdollisesti ovat vain talutusnuorassa olevia ihmisreppanoita. Ja kun tässä puhun erityisesti naistenmuodista, useimmat käyttäjistä ovat kuitenkin naisia, mutta taktikoinnin uhreina ovat myös miehet (jotka ikinä ovat millään tavalla tekemisissä naisten, kulttuurin tai kaupunkien kanssa), eikä sille voi mitään. Näilläkin pienillä osa-alueilla ohjataan huomattavaa osuutta elämistämme.

Minkälaisia liikeratoja olemme kannustettuja tekemään; mihin todennäköisimmin kurotamme kätemme kaupassa tai kuntosalilla; mitkä lihakset kehittyvät ja toisaalta, mitkä surkastuvat. Minkälaisiin virheasentoihin kasvamme; mitä sairauksia meille tulee. Mihin ruokavaliomme tai lääkityksemme sitten muuttuu; minkälaista tarjontaa etsimme kirjallisuudesta, ohjelmatarjonnasta, koulutuksista ja minkälaisille ammattilaisille on tarvetta. Mitä laitteita tarvitsemme arkeemme ja mihin mielialamme siirtyy. Minkälaiset poliittiset puheet vetoavat eniten, ja minkälaisia oikeuksia keskitymme juuri siinä elämäntilanteessa vaatimaan. Kehen samaistumme, ketä empatisoimme, ketä kannustamme, minkälaisina näemme itsemme.

Ne retrovaatteet ilmeisesti pohjautuvat mm. sellaisiin aikansa trendeihin, jolloin on opetettu, että "ei saa olla tyrkky" eli maalaisittain eli realistisessa mielessä sanottuna, selkä suorassa. Rinnat olisivat silloin, öö, olemassa...? Eli rinnat on pitänyt painaa alas, jotta ne eivät näkyisi. Se aiheuttaa sen, että tasapainoa pitää korjata vatsalihaksilla, mutta kun niitä yritetään jännittää jotta oltaisiin laihan näköisiä. Ja lantio tulee eteen, jottei "pylly olisi pitkällä", "mokomat tyrkyt"......... Mainitsemattakaan siitä että synnytyselimien kanssa alavatsa saattaa olla vaikeampi vetää laudaksi - ja joskus siihen on kai vaikea suhtautua hyväksyvästi kun ihannekuvasto jatkuvasti ohjaa tunnekeskusta huomioimaan muita asioita kuin terveitä, luonnollisia asioita. Ikuinen kateellisuuden ja riittämättömyyden kierre, jonka loppuminen olisi katastrofi; sehän on ehkä myynninedistämisluonnonvoimista suurimpia.

Kun hyvältä näyttämisen käsite usein tulee jostain muualta kuin todellisuudesta, eikä se ole tarkoitettu muuksi kuin saavuttamattomissa olevaksi viimeaikaisimmaksi juoksutukseksi; ihmisten kiireisenä pitoon ja heikon itsetunnon jatkuvuuden takaamiseen. Sellaista ihmistä on helpompi höynäyttää sitten muissa asioissa.

Ärh, ei ongelma ole "hyvä asento=säädytön" vaan liian vähät vaatteet (joka on sekin osa tilapäiskulttuuri-juoksutusta ja sairastuskontrollia)!

 Eikä kyse ole ollut vain siitä, että olisi ollut jotain kikkoja pukeutumiseen, eriskummallisia alusvaatteita tai erimuotoisia kehoja sinänsä, vaan asennot joille vaatteet on tehty, ja joihin ei todellakaan kannata itseään vääntää. 

Poikkeuksena tosin kunnollisen korsetin konsepti, jossa vyötärö, lantio ja selkä kantaa rintoja, eikä tällaiset lintulaudat kuin nykyrintaliivit, joissa rintojen pitäisi hököttää horisontaalisti kannattimien pureutuessa kipeästi olkapäihin. Ehkä ne tosiaan siinä mielessä ovat tyrkkyjä, vaikkei muita vaihtoehtoja muka ole tarjolla, eikä kyse silloin ole valinnasta olla tai olla olematta "tyrkky".

Olen yli vuosikymmenen katsellut näitä kuvakirjoja vintage-kaavakirjoista, ja nyt vasta ensimmäistä kertaa Herran Henki avasi näkymän relistisesti kaiken glamourin ja kulttuurisidonnaisen ihastelun läpi: joka ainut malli on piirretty tissit alas, selkä kyyryssä, ylävatsa vedettynä sisään, naama (eli nenä) pystyssä niska kurtulla. Mahdoton spagetti, johon naiset ovat itseään yrittäneet pakottaa - eikä vähiten huonon itsetunnon pohjalta pinnistettynä. Varsinainen voittajien olemus?

Yhtenä esimerkkinä sosiaalisesta muokkauksesta on, että edeltävä sukupolvi häpäistään ja painetaan lyttyyn, ja tuoreempi sukupolvi sopivana aikana puetaan niin piukkoihin vaatteisiin kuin uskalletaan ja nostetaan nuorten naisten (ja sakkolihan, kiireellä mukaan peliin jota eivät ymmärrä) itsetunto tappiin. Tässä välissä toki tapahtuu asioita - vauhdin täytyy olla tarpeeksi hidas, että juoni toimisi. Lopputuloksista yksi on ainakin se, että nämä nuoret häpäisevät itsensä, ja mm. lähtevät eri alojen "setien" tai "tätien" mukaan, ja kansan miehet saadaan ihan sekaisin, herpaantumaan muista äärimmäisen tärkeistä asioista. Ja sitten naiset jaksavat palkattujen provokaattoreiden yllyttäminä valittaa, kuinka syrjivää on etteivät he saa olla kokouksessa muuta kuin puhuvia päitä - jollaisiksi miehet ovat joutuneet alistumaan kautta historian, keskittyäkseen niihin jopa hengenvaarallisiin, vaikeisiin asioihin joiden takia kokouksessa yllättävän usein ollaan. Puhuvina päinä.

JOS vaate ei ole kaavoitettu niin, että selkään jää suuri tyhjä pussimainen tila (niinkuin niin monessa?!) ollen samalla pois etumuksen tilavuudesta, niin selän suoristaminen ja vatsa- tai tarkemmin korsettilihasten perusjännitys ihan vain pystyssäolon takia, riittää siihen, että ihminen on hoikimmillaan - ja mikä tärkeintä, toimintakykyisimmillään ja vähiten sairaana.

Kaikki tämä pohjustus siksi, että vaikka nukenteko on vain yksi pieni oheisjuttu elämässä; yksi mitättömältä vaikuttava projekti, niin ellei uutta nukkea ole suunnitteilla tehdä heti lähitulevaisuudessa, sen virheasentojen kanssa on tapeltava jokaisella käyttökerralla. Siis pohjustukseni tarkoitus on kiinnittää huomiota koko elämän varrella olevaan peruskehonhuoltoon, joka on ihan vaan sitä että seisoo ja hengittää, tai miten nostaa käsiä - tai nostaako. Ja yksi suurimmista ja turhauttavimmsita löydöksistäni on, että kuinka valtava vaikutus jollain niin toisarvoiselta tuntuvalla jutulla kuin vaatteet, on.

Vaatteiden pitäisi tukea elämää; niiden pitäisi suojata elämältä ja ympäristöltä, mahdollistaa elämä ja suorittaminen. Ei olla keskipiste, tai ainakaan rajoittaja!

Rohkeasti vain, tekemään muutoksia omiin vaatteisiin oman kehon mukaan, jos materiaali on mukavaa ja esimekriksi hyvin tehty decolté miellyttää. Vintage tai ei, se o sun oma ny - ja sinun on päästävä siinä olemaan terveimmässä asennossasi.

Esimerkki omasta elämästä, eli siitä johon minulla on eniten oikeuksia puhua ja josta tiedän eniten. 

Kaikki vanhat tuttavat tietävät, että käytin paljon meikkiä, paksulti, aina ja kaikkialla. En koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan käyttäisi meikkiä näyttääkseen meikittömältä, joten ilottelin väreillä ja muodoilla ihan huvikseni. Taustasyynä kuitenkin oli myös kaikennielevä itseviha, ja vankka käsitys siitä, ettei kukaan voisi olla "kaltaiseni hirvityksen lähietäisyydellä au naturel". Vaikka tämä ajatusmalli oli ihan pimeä, siis sairas ja vääristynyt (ja epäluottamuslause ystäviini!), ratkaisumallin tausta-ajatus oli ihan fiksu perusluonteeltaan: Kun aamulla hoidin maskin kuntoon, ja tietysti päivän aikana vessakäynneillä peilikuvaan törmätessäni mahdolliset peruskorjaukset, ei minun tarvinnut uhrata ajatustakaan tälle huonon itsetunnon määräämälle nitistykselle, joka olisi vaikuttanut joka ainoaan pääni liikkeeseen, puheeseeni, sanoihini tai yleisrohkeuteeni olla sosiaalisissa tilanteissa.

Sitten heti perään mainittakoon, että kun Herra herätti minut kohtaamaan sekä itsensä (eli mm. "oikeudenmukaisuus", "todellinen totuus", "rakkaudella perusteltu armo" - joka ei ole "kiltteyttä" eikä perusoikeutta) että maailman ("nujertavana ihmisen syöjänä joka vain on" vs. "vain vallitsevana asiaintilana, hetkellisenä toimintakuviona") uudessa valossa, Hän aloitti paranemisprosessin joka tullee toivottavasti kestämään lopun elämääni. 

Eräs osa-alue oli sen jäytävän itsevihan purkaminen. Siihen liittyi myös korsetista luopuminen (ei ehkä lopullisesti, mutta ainakin silloin ja, vielä toistaiseksi), ja se taas havahdutti huomaamaan, kaikista päivittäisistä kilometreistä ja tanssimisesta huolimatta, että vatsalihakset oli todella, todella treenaamisen tarpeessa. Samaan syssyyn tietysti oli muutakin elämässä; kovat farmaseuttiset tuotteet jotka lisäsivät nesteen kertymistä; kovat tulehdustilat, ja katastrofaalisen niukka ja typerä ruokavalio, ja olin sen näköinenkin, siis iso. Loppuunpalaminen oli taustalla, ja nyt oli Uuden Elämänvaiheen Alku -taistelu.

Sitten oli myös meikeistä riisuutuminen. Se oli kamalaa. Päivittäinen huolellinen pesurutiini oli jo häiriintynyt burn outin ajan seikkailuissa, näkyen kasvoissa - ja nyt se vasta lääkityksen myötä näkyikin, sekä sitten meikittömyys, eli öljy-ja muu kemikaalitasapaino kasvoilla muuttui radikaalisti.
Kummallisia muistoja on, kuinka vihaisilta ihmiset näyttivät kaduilla; ja mielessäni oli selkeänä vain yksi syy; miten kehtasin näyttää niin huolittelemattomalta.

Koulutushan tietysti siitä vielä koveni. Ruokavalio, treeniohjelma, erilaiset kurssit ja luennot joilla juoksin kuin henkeni olisi niistä kiinni, Raamatun lukua kuin Viimeistä Päivää, puhumattakaan sitten muusta elämästä niinkuin jostain pikkujutuista, kuin uuden parisuhteen lujittamisesta ja ylläpidosta, plaa plaa..... ;) Arkijuttujen uusiksiopettelusta, alkeista lähtien. Elämäni mullistava burn out oli tosi-kova, eli ilmeisesti ylipäätään elämäni perustusten muutostöiden tarvekin.

Vanhat kaverit kadulla, heh, eräskin pelästyi ja ehkä traumatisoitui olemuksestani laihduttuani sairaan näköiseksi; meikitönnä ja rikkinäisessä takissa (joka oli osa koulutusta, Osa: "Älä Välitä Vaatteiden Ulkonäöstä -haaste"), ja toinen jonka kanssa olin viettänyt paljonkin aikaa vuosien varrella, ei pitkään aikaan keskustelussa edes ollut tajunnut kuka olin. Aika moista.

No niin. 

Pahoittelen, mutta tässä oli päämäärä: on monikerroksisia syitä, miksi seisomme miten seisomme. Haluan kannustaa kiinnittämään siihen huomiota. Jos nuken tekee vinoon, joutuu kulkemaan vinoissa vaatteissa, ja sitten on taas vaikeampi edustaa itseään itselleen omissa toimissaan kotona, huussissa, metsätöissä, ravintolassa, kävellessä, salilla, nuotiolla, kokouksessa tai Presidentin Linnassa. Vaate ei saa vääntää keuhkoja lyttyyn tai hartioita eteenpäin! Vaatteen täytyy kannustaa hyvään asentoon, ja muuhun ei saisi alistaa itseään kuin hätäratkaisuna! 

Pienillä teoilla voi niin rikas kuin köyhäkin saada asian kuntoon, jos vain tulisi tajunneeksi, että ongelma on, ja ongelma sekä vaatii ratkaisua että sellainen on olemassa, ja sitä saa yrittää parhaansa mukaan edistää. Vaikka joku muu ihminen sanoisikin jotain muuta ja yritttäisi vakuuttaa palaamaan mitättömän ja mielettömän orjan mielivankilaan. 

Vaikka on paljon tilanteita, jossa täytyy nyt vain ottaa "joku takki joka mahtuu" tai "kunhan saa jotkut sukat" - onko tilanteet oikeasti niin hallitsevassa osassa ettei muka voisi tai ehtisi jossain välissä tekemään päätöksiä uusia vaatteita tai kankaita hankkiessaan, tai ompelemaan pientä saumaa tai suunnittelijalta "unohtunutta", oleellisesti puuttuvaa nappia.... Rehellinen kysymys jota toivoisin usean kysyvän itseltään. Itselleni on ollut yllättävän haasteellista, itse asiassa, alkaa näitä kysymään. 

On hyveellistä nöyryyttä, ja sitten sitä tarpeetonta tai jopa epätervettä alistumista jota ei pyydä kukaan mutta kiusaaja-öykkäri vaatii. Niiden kahden rajan etsiminen ja erottelu uusissa tilanteissa ei tunnu loppuvan koskaan - koska maailman henki on vanha ja ovela ja me olemme nuoria.

Ja siihen nuken tekoon.

Kaikilla videoilla näytetään kuinka keho ensin joko muovitetaan pussilla, kelmulla, tai muistaakseni meillä vain oli tarkoitukseen uhrattavat poolopaidat, jotka jäivät sitten nuken sisään.

Huomaa alusvaatteiden merkitys sekä ryhdille että ihon ja kudoksen painamiselle/muovaamiselle. Esim, jos haluaa tehdä historiallisia vaatteita, ne kannattaa tehdä korsetti päällä... Jos mahdollista, asiantuntijat (kuten Morgan Donner) muistuttavat, oikean aikakauden siluetilla.

Nukkea voisi irroituksen jälkeen muovata vyötäröltä pienemmäksi ja sitten vanuvaiheessa laittaa tarpeeksi paksulti, jotta periaatteessa korsetin kiristys onnistuisi, mutta se vaatisi aika hyvää havainnointia ja koordinointia (mallin) luustosta ja muusta fysiikasta, jottei vain tulisi muuttaneeksi nuken mittasuhteista sellaisia asioita kuin kylkiluita, joita on aika vaikea ja vaarallinen juttu lähteä ohittamaan... Sellainen myös tuhoaisi hengityskelpoisuuden monista valmiista vaatteista; siis amatööriä kuten itseäni, en todellakaan suosittelisi kokeilemaan.

Mieluummin tekee sen muodon alusvaatteilla, ja mahdollisimman realistisilla sellaisilla, joita haluaisi käyttää aina (koska nuken kanssa voisit teoriassa tehdä niitä lemppareita lisää, niin älä huoli vaikket vielä omistaisi niitä parhaita arjessa tarvittavaa määrää, mutta niihin pukeutuminen Tilaisuuden vuoksi kannattaa).

Liimapaperointi pitää aloittaa vyötäröltä. Sitten tehdään X rintojen keskeltä, vyötärön "vyöstä" hartioille. Sama selkäpuolelle.

Jatketaan korsetin kaltaisesti ympäriinsä lyhyillä suiroilla vyötäröltä ylös rintojen alle (muista hengittää ja nostaa rintalastaa ylös painaen kevyesti hartioita taakse) ja selkään, siitä lantiolle ja takamukselle, ja jos halutaan päästä tekemään housuja, kannattaa harkita, josko tekisi vielä jalkojenkin alun ja haarovälin. Sitten hartiat, käden alut, kaula (nosta takaraivoa), ja vasta ihan viimeisenä peitetään rinnat.

Poistuminen kannattaa tehdä keskeltä takaa; sen saa helpoiten juuri oikean kokoiseksi takaisin liimapaperilla heti kiinni. Kuitenkin, koska kipsistä ja vanusta tulee äkkiä kokoon muutamakin sentti lisäulottuvuutta, se kannattaa tässä vaiheessa korjata laittamalla selkäsaumaa pari senttiä päällekäin. Kannattaa antaa kuivua pari päivää - pystyasennossa.

Sisään kannattaa tässä vaiheessa laittaa tukikeppi lantiosta (jonka yläosaan laitetaan henkari/muu t tai T -viritelmä + muoviputki, puunoksa, aurinkovarjon jalka, ym, ja joka voidaan kiinnittää melkein mihin vain pöydänjalkaan, naulakkoon, joulukuusenjalkaan tai eräässäkin YouTube pätkässä, kissanhiekkalaatikkoon. Toinen ripustuskeino on kaulasta, varsinkin jos jalkoja on nukessa mukana.

Kannattaa miettiä, minkälaisia vaatteita aikoo pääasiassa tehdä, tai toisaalta, mikä on nuken säilytys ja käyttötilanne määränpäässä. Kaapissa, katonrajassa, näytillä, seinän vieressä vai keskellä huonetta? Käyttöä usein, siirreltävissä minkälaisia liikeratoja tai matkoja?

Sisus täytetään esim. polyuretaanilla, sanomalehdillä, lumpuilla... Käden tiet, lantio tai jalat suljetaan esim. pahvilla ja liimapaperoidaan. Annetaan kuivua.

Olen miettinyt vuosia erillisen, nostettavan pää-lisäosan tekoa huppuja varten. Ehkä vielä joskus.

Me teimme kipsauksen liimapaperin päälle, ja se oli loistojuttu; raskauttamaan nukkea kestääkseen painavankin vaatteen ja sen työstön, ja ollakseen pidempiaikainen - eikä heti rutussa.

Pikahalpiksena varmasti jeesusteippi-versio tai pelkkä liimapaperi, miksei. Kunhan muodosta tulisi oikea harkitulla rakennusjärjestyksellä, niin loppukäyttö tuottaisi enemmän iloa ja lisäisi realistisesti ansaittua itsevarmuutta ja kaivattua tervettä huolettomuutta elämään niillä pienillä osa-alueilla missä sitä voi hyvällä omallatunnolla saada. Niin ompelutilanteeseen sekä vaatteiden käyttömukavuuteen.

Eräässä pätkässä tehtiin niin, että liimapaperi ja tarvittavat silottelut olivat vain kuori polyuretaanivaahdon kaltaiselle kovettuvalle vaahdolle, joka kuorittiin muotista ulos, vanutettiin ja päällystettiin kankaalla. Toisaalta tässä mallissa erityistä kiitosta saa nuken helppo pestävyys. Kyllä, sellaista voi joskus tarvita, enkä puhu jostain kahvitahroista päällä, vaan sitä vaan joskus toivoisi että voisi vaan upottaa kaiken omistamansa silloin tällöin johonkin järjettömään pesusoikkoon ja se siitä. Kyllä, myös kirjat.

Meidän kurssilla kipsi päällystettiin vanulla (ommellen pieniä kaistaleita yhteen varmistaen muodon pysymisen samana) ja lopuksi ommeltiin kangas suoraan päälle - itse kankaan ompelu-saumoista tuli merkkaavat sivu- ja olkasaumat.

Sitä voi sitten elämän varrella muovata erilaisilla toppauksilla alati muovautuvan, uudistuvan kehon muotoiseksi, mutta pienentäminen täytyy tehdä itse vaatteeseen. Vaikka saumanvaroja suurentamalla.

Oma nukkeni on vieläkin kesken elämän viedessä keskittymistä kaikkeen kiireellisempään, mutta se on kuitenkin palvellut loistavasti useita painaviakin tekeleitä.

Olen onnellinen että sain tehdä sen niin hyvän maikan avulla (joka muuten teki itse nuken päälleni!), niin kunnolliseksi ja jämptiksi. On nimittäin ollut ihan muutama muutto silläkin selvittävänä...

Ja sitten. Nukkeja voi aina tehdä uusia, jos ehkä resursseja, apua ja aikaa löytyy. Muutoksia elämään kannattaa tehdä ihan itseä varten. Nukke voi tietysti myös auttaa näkemään, että minkälaisille muutoksille voisi olla tarvetta. Peräänkuulutan ihan siis muutosten tekemistä ja minäkuvan kirkastusta, jotta olisi vähemmän tarvetta kaikenlaiselle ylimääräiselle stressille. 

Koska ei, vaikka sainkin iloa meikeistäni ja hienoista vaatteistani, ne myös aiheuttivat tarpeettoman paljon tyhjyyttä, ruokkivat itsetunnon korjausta väärillä keinoilla, vaativat paljon rahanmenoa (ja sanon vaativat, koska se, niinkuin tupakka tai random-valkotakin hämmentävän lyhyen vartin aiheeseen (eli minuun) tutustumisen perusteella ehdottamat vaaralliset myrkyt hiljentämään ihan aiheelliset syyt potea jatkuvaa kipua tai morkkista, ei ollut neuvoteltavissa oleva kuluerä toisin kuin vaikka ruoka O_o ), ja, silleen...

Vaatteet saa olla eri tavoin hienoja, ja koristuksia saa olla, ja hyvää mieltä ruoasta ja juomasta, ja iloa vaikka musiikista ja tanssista. Se vain täytyy olla kyseenalaistettavissa, että mistä yksityiskohdista ne tunteet kumpuaa, ja ovatko ne omia, vai kulttuurisidonnaisesti ohjattuja (oman edun vastaisesti).

 Jos ei pysty näitä kysymyksiä edes itsekseen miettimään, on todella heikolla alustalla yhtään minkään osa-alueen suhteen, sillä manipulaattoreita ja ohjaajia; niitä jotka kyllä tietävät mitä sinun tulisi heidän mielensä hyväksi tehdä, niitä riittää.

Yritäpä mennä markettiin ilman sataa tällaista kohtaamista. Ihan oikeasti.

Monet eivät ylipäätään tiedosta, kuinka paljon hyvin aktiivisia ja hyvin erilaisia uskontoja on ihan kaikkialla. Ne ovat osa todellisuutta, tilanteita, joita kukaan meistä ei pääse välttelemään, mutta joista ihmisten kannattaisi olla enemmän tietoisia.

Tietoisia kuitenkin ennenkaikkea omista perusarvoistaan, lähtökohdistaan ja tavoitteistaan; omista todellisista haluistaan; mistä ei ole valmis tinkimään ja mikä joutaa joustaa; tarpeistaan eteentulevien tilanteiden paljastuessa omaa tahtiaan ja meidän kasvaessa niiden myötä.

Jätän tämän aiheen nyt sen kummemmin penkomatta, mutta olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne. Koko aiheesta, tai vaikka pelkästään siitä, miksi ihmeessä tämän härvelin nimi, jota siis tökitään neuloilla ja joka ei koskaan pääse makuulle, on nimeltään, "sovitus nukke" eikä esim "vaatetus nukke" tai vaikkapa "muotoilu nukke"... Jokin kieroutunut vitsi yhdistelmästä voodoota ja katolilaisuutta?

Rohkeutta vaellukseenne toivoen

Milla

Kommentoi osoitteeseen: